tiistai 7. marraskuuta 2017

Oman pihan iloa

Olen haaveillut monta vuotta siitä, että sitten kun minulla on oma piha, aion laittaa oven pieleen kukkaistutuksia ja viikonloppuisin poltan lyhdyssä kynttilää. Sinäänsähän tämä on mahdollista myös kerrostalossa parvekkeella, mutta parvekkeelle näitä täytyy mennä katsomaan varta vasten, kun taas pihalla, ovenpielessä kukat ja kynttilät tervehtivät kotiintulijaa. Same same but different - right?


Tumman pinkit syklaamit ovat ehdottomia syyslemppareitani ja marjakanervien käytöstä istutuksissa olen ehtinyt uneksia jo vuosia. Tummia sävyjä raikastamaan istutin hopealankoja. Muratti selvisi hengissä takapihan kesäistutuksista, joten se sai jatkoaikaa syyskaudeksi etupihan ruukussa. Taaimmaisessa ruukussa oli alunperin hieman nuupahtanut jättikrysanteemi, jota en onnistunut pelastamaan. Minun ja krysanteemien yhteiselo ei ole oikein koskaan onnistunut. Suurin osa nupuista jää aina aukeamatta ja lopulta ne rupeavat mätänemään. Krysanteemin jättämää aukkoa tuli paikkaamaan vähän sitä sun tätä kauppareissuilta löytynyttä; kanerva, koristekaali ja lankaköynnös, johon olen erityisen tykästynyt sen tuoman keveyden takia.



Toinen unelmien täyttymys, jonka oma piha toi mukanaan, on lintulauta. Suureksi ilokseni linnut löysivät ruokintapisteen nopeasti ja parhaimmillaan tuossa kuusessa on parisenkymmentä nälkäistä tinttiä ruokailemassa. Myös hieman isommat linnut, kuten harakat, naakat ja närhet ovat löytäneet lintulaudan. Meillä on myös kaksi pihaoravaa, jotka käyvät kurkottelemassa ruokaa laudalta. Arvatenkin siemenet hupenevat nopeaan tahtiin, koska ruokailijoita riittää, mutta se ei haittaa, koska minusta on mukavaa katsella pikkueläinten puuhia.


Tällaisista pienistä suurista iloista olen nauttinut tänä syksynä :)

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Maalari maalasi seiniä

Vielä parin kuvan verran remonttimuisteloita. 

Purettujen pintojen päälle oli helppo alkaa rakentaa uutta kerrosta. Seiniin tuli ylitasoituksen jälkeen litratolkulla valkoista maalia samoin kuin kattoon. Puuosat hiottiin ja öljyttiin. Lattiaa jouduttin tasoittamaan, jotta uudelle parketille saatiin tasainen alusta. Sähköt uusittiin ja putkivetoja jouduttiin tekemään uudelleen kaatuneiden seinien kohdilta.



Oman haasteensa remonttiin toi korotetun katon osuus. Tuonne ei ihan perustikkailla yltänyt, joten hankimme hieman järeämmät versiot, joilla pääsee seisomaan reilun kahden metrin korkeudessa. Kapeaan portaikkoon näillä ei kuitenkaan ollut mitään asiaa, joten timpurimme keksi rakentaa portaikon päälle väliaikaislattian, jonka päälle sai tavalliset a-tikkaat, joilta ylsi maalaamaan katon ja seinät portaiden kohdalta. Tällaista lievästi korkeanpaikankammoista moinen olisi hirvittänyt, joten onneksi tikkailla kiipeily oli jonkun muun hommaa!


Jo pelkkä tasoite toi tilaan raikkautta verrattuna aiempaan tunkkaisen vihreään värisävyyn ja pohjamaali sitä freesiyttä vasta toikin. Seinien kaatamisen ansiosta valo alkoi kulkea huoneistossa aivan eri tavalla. Jo tässä vaiheessa pystyi näkemään, kuinka visiomme yhtenäisestä, avarasta tilasta oli heräämässä henkiin. Hykertelin riemusta, että rohkenimme ostaa tämän asunnon sen karusta lähtötilanteesta huolimatta. Asunto alkoi tuntua kodilta.


Reilut kaksi kuukautta se otti, että yläkerran pystyi ottamaan jälleen asumiskäyttöön. Timpurimme työskenteli kokopäiväisesti koko tämän ajan ja autoimme itse, minkä osasimme ja ehdimme. Ammattimiehen käyttäminen oli kyllä erittäin hyvä ratkaisu, sillä meiltä itseltä olisi loppunut osaaminen ja voimat alta aikayksikön puhumattakaan työn jäljestä. Emme voisi tyytyväisempiä olla työn laatuun ja näin puolen vuoden jälkeen voin todeta, että myös tehdyt materiaalivalinnat osuivat nappiin. Näihin täytyy palata mahdollisimman pian, kunhan pääsemme palaamaan takaisin kotiin ja saan otettua kameran kauniiseen käteen. Kesällä kaikki tuntui vielä niin väliaikaiselta ja sekavalta, ettei kotona viitsinyt paljoa kuvailla, ja muutenkin kevät oli vienyt tästä naisesta kaikki mehut, joten lepääminen tuntui kaikista parhaalta ajanvietteeltä.

Olemme siis taas remonttievakossa ja tällä kertaa wc-pöntön puuttumisen takia. Koko wc räjäytettiin alkutekijöihinsä ja samalla kertaa seinäpinnat uusitaan myös eteisestä sekä toisesta alakerran makuuhuoneesta. Viikko sitten karskin betonipintaisen vessamme lattia muodostui soran ja hiekan sekoituksesta, mutta tällä viikolla sinne on tehty jo uusi betonivalu. Toiveissa on, että uutta pintaa saataisiin paikoilleen parin viikon sisään. Kunhan tämä remonttivaihe saadaan valmiiksi, saan laitettua loputkin muuttolaatikoissa edelleen olevat tavarat paikoilleen ja varsinainen sisustaminen voi alkaa. Ja juuri sopivasti jouluksi ;)

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Purkuhommia

Se oli eräs maaliskuinen viikonloppu, kun alkoi tapahtua. Yläkerta piti saada riisutuksi kaikesta vanhasta, jotta remonttimies pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä maanantaina. 



Ja kyllä me saatiinkin aikaiseksi! Paikalle ilmaantui joukko kavereita, anoppi ja appiukko. Teimme täydet työpäivät, joiden aikana sahattiin, moukaroitiin, kannettiin ja revittiin. Erittäin terapeuttista puuhaa purkaa patoutuneita tuntojaan kellastuneisiin mäntypaneeleihin.


Sunnuntai-iltaan mennessä poissa olivat keittiönkaapit, kevyet väliseinät, rikkinäinen parketti ja parketin alta löytyneet lattiapinnat. Tästä eteenpäin remontin toteutus oli pitkälti remonttimiehemme vastuulla, vaikka toki osallistuimme suunnitteluun, tavaroiden hankintaan ja pikkuhommiin, joihin osaamisemme riitti.



Täytyy todeta, että aika on kullannut muistot todella nopeasti. Tuntuu hassulta, että näistä kuvista on muka vasta vähän reilu puoli vuotta aikaa. Viime keväänä tapahtui todella paljon kaikkea, joten ilman kuvia sitä ei muistaisikaan, mitä kaikkea tässä on saatu aikaiseksi.


Tästä karuudesta alkoi rivitaloasunnon muuttaminen meidän näköiseksi kodiksi. Matka on edelleen kesken, mutta hyvässä vauhdissa ollaan jo!

Uudistuksia

Tervehdys pitkästä aikaa!

Elämä on mennyt tänä vuonna suurin harppauksin eteenpäin. Suuret muutokset aiheuttavat aina suuria tunteita ja meno on ollut välillä vauhdikkaampaa kuin vuoristoradassa. Nyt vauhti alkaa hiljalleen tasaantua ja ehdin avata bloginkin. Päätin päivittää myös blogin enemmän tätä hetkeä vastaavaksi, siitä siis nimen muutos. Ei enää tavallista neitielämää, vaan elämää rivitalossa vuodelta 1962. Yritin päivittää muutoksen myös Blogloviniin, toivottavasti siinä onnistuin.

Kaikesta hullunmyllystä johtuen en ole saanut aikaiseksi ottaa kuvia uudistetusta asunnostamme. Minulla on kuitenkin jemmassa muutamat remonttikuvat sekä pari kuvaa aloittamastani puutarhaprojektista, joten palataan niiden merkeissä asiaan mahdollisimman pian!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Lähtötilanne: yläkerran makuuhuone

Syreenihuone. Sillä nimellä tämä huone tunnettiin ennen remonttia ja sille oli hyvä syy. Makuuhuone oli maalattu kattoa, ikkunan pokia ja väliovia myöten kauttaaltaan lilaksi. 




Tässäkin huoneessa oli vanhat kaapit, joissa oli sekä tankoja, levyhyllyjä että ulosvedettäviä hyllyjä. Kunto oli hyvä, mutta käytännöllisyys ei niinkään, joten nämäkin kaapit saivat purkutuomion. 

Huone on reilun kokoinen ja siinä on suuri ikkuna takapihalle. Huoneesta on myös käynti ulos, mikä on kiva huoneen tuulettamisen kannalta, mutta hieman jännittävä ratkaisu nukkumisen kannalta. Nukuimme tässä huoneessa muutaman viikon ennen alakerran makuuhuoneen valmistumista ja täytyy myöntää, että kerrostalossa asuneelle tuo ulko-ovi ja iso ikkuna loivat pientä jännitystä nukahtamiseen. Milloin kuvittelin, että joku seisoo ikkunan takana, milloin, että joku yrittää ovesta sisään... 

Ja mitä olisikaan huone ilman yksityiskohtia.




Leea-salvat myin eteenpäin, mutta muut detaljit päätyivät sorttiasemalle. Noita ylisuuria ulko-oven kahvoja ei kyllä ole tullut ikävä, mutta nuo vanhat katkaisijat olisivat olleet ihan symppikset. Uusimme kuitenkin kaikki sähköt yläkertaan, joten helpoin ratkaisu oli vaihtaa katkaisijat kokonaan uusiin. 

Tässä oli siis viimoinen kolkka sisätiloista lähtötilanteessa. Paljon on tapahtunut näistä kuvista ja yläkerta on tällä hetkellä pieniä viilauksia vaille valmis. Täytyy aktivoitua kameran kanssa, jotta saan näytettyä muutoksen teille!

tiistai 8. elokuuta 2017

Lähtötilanne: yläkerran oleskelutilat

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Naivisti ajattelin, että lomalla sitten on aikaa, mutta niin on kolme viikkoa vierähtänyt ilman, että olen edes avannut konetta saati koskenut kameraan. Minulla ei ole yhden yhtä kuvaa muistikortilla valmistuneesta remontista. Kaivelin kuitenkin vanhoja kuvia ajalta ennen remonttia ja löysin muutamia kuvia yläkerran lähtötilanteesta. Harmittavasti keittiö on jäänyt kokonaan kuvaamatta, eikä olohuoneestakaan ole kovin kattavaa kuvakavalkadia, mutta ehkä näistä kuvista saa kuitenkin käsityksen, millaisessa kunnossa asunto oli ennen lekaan tarttumista.



Yläkerta oli maalattu lattiasta ylimpään katonrajaan samalla vihertävällä sävyllä, joka oli todella tunkkainen, etenkin kun vuosien pölyt olivat takertuneet seinäpintoihin. Paitsi seinät, myös lattia oli uusimisen tarpeessa. Parketista oli irronnut liuskoja suurelta alueelta ja parvekkeen oven edessä oli nokeentunutta parkettia pienen tulipalon jäljiltä.



Ruokailutilan ja olohuoneen sekä ruokailutilan ja keittiön välissä oli kevytrakenteiset seinät, jotka saivat purkutuomion, sillä halusimme yläkerrasta yhteinäisen, avoimen tilan. Keittiö oli alunperin melko pieni, eikä kaappi- saati tasotilaa juuri ollut, joten avartaminen tuli tarpeeseen.


Yläkerran ainoa säilyttämisen arvoinen asia oli takka ja sen taustalla näkyvät kaidepuut. Niillekin tehtiin pientä freesausta, mutta ilme pysyi edelleen samana. 

Tuolla alimman kuvan kasvin takana kajastaa vielä syreenihuone, eli yläkerran makuuhuone. Vilkaistaan sinne seuraavalla kerralla!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Lähtötilanne: wc ja saunaosasto

Tässä pieni kurkistus uuden asuntomme wc:hen ja saunaosastolle. Nämä tilat joutuvat moukarin alle vasta syksyllä, sillä halusimme pitää kesän remonttivapaana aikana. On selvää, että nämä tilat ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä, joten remontti tulee todella tarpeeseen ilmeen freesauksesta puhumattakaan. 


Wc:ssä on vaaleansiniset seinäkaakelit ja lattiasta löytyy nyt niin trendikästä hunajakennolaattaa valkoisena. Kalusteet ovat tammiviilua ja kärsineet pahoin roiskevedestä. Pönttö ja putkivedot ovat sen sijaan suht tuoreita, sillä ne on uusittu putkiremontin yhteydessä, joka on tehty muutama vuosi sitten. 

Kuvan ulkopuolelle jää harvinaisuus, bidee-allas. Kaikki meillä vierailleet ovat ihmetelleet tätä kapistusta. Allas on osoittautunut remontin tiimellyksessä hyväksi maalivälineiden pesupaikaksi. Arvatenkaan se ei jää sijoilleen enää uudessa veskissä.



Vessan vierestä on käynti saunan pukuhuoneeseen, joka jatkaa eteisen sävymaailmaa paneeleineen. Pukuhuone on sinäänsä ihan tilava, mutta sen kolmella sivulla on ovi, mikä hankaloittaa tilankäyttöä. Pukuhuoneesta on käynti maakellariin, suihkutilaan ja eteiseen. Remontissa tästä huoneesta olisi tarkoitus tehdä yhdistetty kodinhoitotila ja vilvoittelutila. Harkitsemme myös toisen wc:n rakentamista komeron paikalle.

Pötkössä olevien pukuhuoneen, suihkutilan ja saunan ulkoseinässä menee yhtenäinen lasitiilirivistö. Ulkoa katsottuna tämä "ikkuna" on aivan maanrajassa, eli saunaosastomme on enimmiltä osin maan alla, mikä on mahdollistanut maakellarin rakentamisen. Minua hieman jännittää, tuleeko purkutöiden yhteydessä kosteusvauriolöytöjä johtuen näistä rakenteellisista seikoista.




Suihkutilan seinät on laatoitettu vinkeän värisellä laatalla. Tietyssä valossa laatta on sininen ja tietyssä taas vihreä. Hieno väri kuitenkin! Lattiassa on sinapinkeltainen mattalaatta, joka ei tunnu lähtevän millään puhtaaksi. Tätä ei jää ikävä.



Saunassa on sen sijaan laatta, jota tulen kaipaamaan remontin jälkeen. Erikoinen sinivihreä mosaiikki on herättänyt kiinnostusta kaikissa saunaan kurkanneissa. Osassa laattoja on ruskeaa kimalletta. Minulla tulee tuosta laatoituksesta mieleen veden välkehdintä kesäauringossa. Olemme pohtineet laatan säilyttämistä, mutta oletettavasti se tulee tippumaan seiniltä suihkun laattojen piikkauksen yhteydessä ja toisaalta, se vaikeuttaa saunan remontoimista, joten budjetti- ja aikataulusyistä laatta saanee lähtöpassit.

Sauna on rivarisaunaksi todella tilava. Ylälaude vetää helposti kuusi miestä eikä tästä tulla tinkimään remontissakaan. Olen antanut miehelle lähes vapaat kädet saunan suunnittelun kanssa, sillä tuo on enimmäkseen hänen valtakuntaansa. Värimaailmaa tulemme katsomaan yhdessä, mutta muutoin jätän suunnittelun hänen huolekseen.


Pintapuolisella tarkastelulla märkätilat ovat siistissä kunnossa, mutta kun nurkkia alkaa tarkastella tarkemmin, löytyy sieltä sun täältä korjauksen tarvetta. Laattoja repsottaa, putkivedot voisi olla loogisemmat, lattiasta törröttää kiinnikkeitä, sähkövedot eivät vastaa nykymääräyksiä, viemäri on väärässä nurkassa ja niin edelleen. Täytyy vain toivoa, ettei rakenteista löydy ikäviä yllätyksiä.




Remontin yhteydessä joudumme luopumaan myös tästä sympaattisesta kiukaan ohjausboksista. Kai joku muukin näkee tuossa irvistävän robotin naaman?! :D