perjantai 2. helmikuuta 2018

Tofua makkarissa

Sänky, vaatekaappi ja yöpöydät - siinäpä makuuhuoneen tärkeimmät kalusteet. Rakennusaikakaudelle tyypillisesti meidän asunnossa on kompaktin kokoiset makuuhuoneet, joihin mahtuu kaikki olennainen mutta ei juuri muuta. 



Mielestäni makuuhuone on tarkoitettu rauhoittumiseen ja nukkumiseen, joten en kaipaa sinne mitään ylimääräistä, kuten televisiota, joten siinä mielessä nämä kompaktit makuuhuoneet sopivat minulle paremmin kuin hyvin. Mitä vähemmin tavaraa, sitä paremmin ilma kiertää. Ainoastaan puolipitoisille vaatteille olisin kaivannut tuolia, mutta sellaista ei valitettavasti makuuhuoneeseemme mahdu, joten asia ratkaistiin seinänaulakolla. Ei ehkä esteettisesti kaunein ratkaisu mutta käytännöllinen, ja se motivoi viikkaamaan vaatteet takaisin kaappiin hieman useammin kuin tuoli, johon on helppo pinota useampi vaatekerta.


Koska huone ei ole järin tilava eikä myöskään kovin valoisa, halusin seiniin vaalean sävyn. Tavallinen valkoinen tuntui tylsältä, mikään väri ei tuntunut sopivan rauhalliselta tähän tilaan enkä oikein lämpene harmaalle sisustuksessa, joten päädyin selaamaan Tikkurilan maanläheisiä sävyjä. Useamman päivän värilastutuijottelun jälkeen päädyin sävyyn tofu enkä ole valintaani katunut. Se on vaalea, rauhallinen mutta kuitenkin tilaa elävöittävä sävy.


Vaalean seinävärin lisäksi lisäavaruutta huoneeseen tuo takaseinän liukuovikaapiston lasiovet. Tummat puuovet olisivat sopineet makuuhuoneeseen myös kivasti, mutta ajattelin, että lasiovet heijastavat paremmin vastapäisestä ikkunasta tulevaa valoa, eikä huoneesta tällöin tule liian synkkä. Turvallisen kautta siis mentiin. 


Täytyy tehdä erityismaininta näistä yöpöydän valaisimista, koska ne yllättivät positiivisesti paitsi hinnallaan, myös käytännöllisyydellään. Ostin ne ihan extempore Clas Ohlsonilta, kun olimme tulleet mieheni kanssa siihen tulokseen, että makuuhuone kaipaa jonkun pienen valolähteen, jotta aamulla voi penkoa vaatekaappia ilman että sytyttää kattovalon, joka sokaisee kaikki huoneessa olijat. Valaisin on himmennettävä, eli sen avulla näkee paitsi penkoa vaatekaappia ilman sokaistumisvaaraa mutta myös esimerkiksi lukea. Se on tukeva marmorialustansa ansiosta, eli sitä ei tule kaadettua unissaan tyynyllä tai kädellä. Lisäksi pidän sen simppelistä ulkonäöstä  ja helposta käytettävyydestä. Valaisimet voidaan siis laittaa kategoriaan hyvä ostos ostotapahtuman äkkipikaisuudesta huolimatta.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Avotakan lämmössä

Vihdoin minäkin mahdun sohvalle! Yksi uuden asunnon kriteereistä oli, että olohuoneeseen tulee mahtua iso sohva, jossa mahtuu makoilemaan niin ihmiset kuin karvakorvatkin. Viimein tämä toive on käynyt toteen ja kyllä tuossa sohvalla on makoiltukin sen saapumisen jälkeen. Sohva on asemoitu siten, että koirat pystyvät vahtimaan naapuruston tapahtumia (ja tätä tapahtuu päivittäin, välillä turhankin äänekkäästi) ja että ihmiset näkevät sekä tv:n että takan yhdeltä istumalta. Voisi siis sanoa, että sohva on kaiken keskiössä meidän olohuoneessa.



Avotakka oli yksi niistä asioita, joihin tykästyimme tässä asunnossa täällä ensi kertaa käydessämme. Varsinaista lämpötaloudellista hyötyähän siitä ei ole, mutta on se kaunis katsella, tulella tai ilman. Remontissa emme lähteneet muuttamaan takan ulkonäköä, vaan entrasimme sen entisen näköiseksi. Hormi sekä ruskeat reunat maalattiin ja päällinen sai uuden, entisenlaisen laatoituksen, sillä vanhoista laatoista oli pinnoite lähtenyt lohkeilemaan. Loppusilauksen takalle toi kuparilevyn kiillotus.



Takka tuo yhdessä puupalkkien ja parketin kanssa kanssa mukavaa lämpöä yläkertaan. Lämpimän valkoiset seinät raikastavat tilan ja väripilkut tulevat tekstiileistä sekä pienesineistä. Ajatonta tunnelmaa 60-luvun tvistillä haettiin ja siihen mielestäni päästiin - jopa niin autenttisesti, että meille on ilmestynyt vinyylisoitin ;)

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Keittiön kulmia

Vihdoin näitä valmiita kuvia remonttikuvien sijaan!

Kurkataan ensimmäisenä keittiöön, se kun on ensimmäinen tila, johon törmää, kun kiipeää raput yläkertaan. Keittiö oli aiemmin oma pieni neliön mallinen koppi. Seinä kulki tuossa yläkaappien rajan kohdallla. Seinä purettiin, joten keittiötä pystyi laajentamaan ruokailutilaan päin. Kaipaamaamme säilytystilaa ja väljyyttä saatiin näin reilusti lisää lähtötilanteeseen verrattuna.



Puolen vuoden asumisen perusteella voin todeta, että L:n mallisessa keittiössä mahtuu hyvin kokkailemaan kaksistaan, edellisessä kodissa tämä kun ei oikein meinannut törmäilemättä onnistua. Säilytystilakin on, ainakin toistaiseksi, riittänyt. Roskislaatikkoonkin mahtui paikat tavallisen seka- ja biojätteen lisäksi pahville, lasille ja metallille, mistä olen erityisen ilonen. En kestä sellaisia pieniä koreja ja nyssäköitä siellä täällä, vaan mielestäni asioiden tulee mahtua kaappiin niiden omille paikoilleen.

Koska olohuoneesta on suora näkymä keittiöön, keittiön ilme haluttiin pitää mahdollisimman simppelinä, minkä takia päädyimme valkoisiin, vetimettömiin kaappeihin. Kuvien ulkopuolelle jää aamiaiskaappi, johon on piilotettu kaikki pienkodinkoneet tasoilta tilaa viemästä. Käytännöllisyyttä tuo puolestaan edellisessä asunnossa hyväksi havaittu kvartsikomposiittitaso sekä välitilan mikrosementti. En ole varsinaisesti mikään siivousintoilija, joten pidän tuollaisista helposti puhdistettavista pinnoista, jotka eivät liiempiä huoltoja kaipaa.



Rappusten yläpäästä katsottuna ruokailutila jää keittön vasemmalle puolelle. Tässäkin tilassa oli aiemmin väliseinä olohuoneen ja ruokailutilan välissä, joka sai kyytiä yhdessä keittiön väliseinän kanssa. Näin yläkerrasta tuli lähes kokonaan avonaista tilaa. Ruokailutilan suhteen minulla oli toiveissa myös väljyys. Että pöytään voi istuutua tönimättä vieruskaveria ja että tuolilla ei törmää seinään tai mihinkään muuhunkaan, kun lähtee pöydästä. Tämä tavoite ei ihan onnistunut tuon joulukuusen kanssa, mutta se päästettiinkin jo tuskistaan viikko sitten, joten nyt on taas tilaa pöydän ympärillä. 

Nyt kun kalusteet ovat paikoillaan, niin sisustamiseen voisi laittaa hieman enemmän paukkuja. Mielessä on mattoa niin ruokapöydän alle kuin keittiöönkin, ruskeiden tuolien uudelleenvyöttämistä, ehkä jotakin taulua seinälle ja sen sellaista. En kuitenkaan halua pitää näiden kanssa kiirettä, kyllä ne oikeat tulevat sieltä vielä joskus vastaan.

Olohuoneen puolella sisustaminen on hieman pidemmällä. Katsotaan sinne seuraavalla kerralla.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Tervetuloa 2018

Mukavaa alkanutta vuotta! Toivottavasti alkanut vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin.



Viime vuosi oli tällä tontilla hektinen, sen pystyy kertomaan jo kameran muistikortin kuvien määrästä. Vuoteen mahtui yhden asunnon myynti ja toisen osto, kaksi isoa remonttia, yhden liiketoimintayrityksen perustaminen ja monen monta muuta yritystä, joista osa päätyi pettymykseen mutta onneksi toiset myös onnistumiseen. Jos viime vuosi meinasi uuvuttaa, niin tänä vuonna on tarkoitus ottaa rennommin ja nauttia viime vuonna kylvetyn sadon antimista. Vähemmän remonttia ja enemmän leppoisaa kotoilua siis!


Vuosi on alkanut lupaavasti ja olen ehtinyt hieman kuvailemaan yläkerrassa. Voisinkin tehdä uuden vuoden lupauksen, että täällä blogissa tullaan näkemään viime vuotta enemmän valmiita nurkkia!

Palataan!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Oman pihan iloa

Olen haaveillut monta vuotta siitä, että sitten kun minulla on oma piha, aion laittaa oven pieleen kukkaistutuksia ja viikonloppuisin poltan lyhdyssä kynttilää. Sinäänsähän tämä on mahdollista myös kerrostalossa parvekkeella, mutta parvekkeelle näitä täytyy mennä katsomaan varta vasten, kun taas pihalla, ovenpielessä kukat ja kynttilät tervehtivät kotiintulijaa. Same same but different - right?


Tumman pinkit syklaamit ovat ehdottomia syyslemppareitani ja marjakanervien käytöstä istutuksissa olen ehtinyt uneksia jo vuosia. Tummia sävyjä raikastamaan istutin hopealankoja. Muratti selvisi hengissä takapihan kesäistutuksista, joten se sai jatkoaikaa syyskaudeksi etupihan ruukussa. Taaimmaisessa ruukussa oli alunperin hieman nuupahtanut jättikrysanteemi, jota en onnistunut pelastamaan. Minun ja krysanteemien yhteiselo ei ole oikein koskaan onnistunut. Suurin osa nupuista jää aina aukeamatta ja lopulta ne rupeavat mätänemään. Krysanteemin jättämää aukkoa tuli paikkaamaan vähän sitä sun tätä kauppareissuilta löytynyttä; kanerva, koristekaali ja lankaköynnös, johon olen erityisen tykästynyt sen tuoman keveyden takia.



Toinen unelmien täyttymys, jonka oma piha toi mukanaan, on lintulauta. Suureksi ilokseni linnut löysivät ruokintapisteen nopeasti ja parhaimmillaan tuossa kuusessa on parisenkymmentä nälkäistä tinttiä ruokailemassa. Myös hieman isommat linnut, kuten harakat, naakat ja närhet ovat löytäneet lintulaudan. Meillä on myös kaksi pihaoravaa, jotka käyvät kurkottelemassa ruokaa laudalta. Arvatenkin siemenet hupenevat nopeaan tahtiin, koska ruokailijoita riittää, mutta se ei haittaa, koska minusta on mukavaa katsella pikkueläinten puuhia.


Tällaisista pienistä suurista iloista olen nauttinut tänä syksynä :)

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Maalari maalasi seiniä

Vielä parin kuvan verran remonttimuisteloita. 

Purettujen pintojen päälle oli helppo alkaa rakentaa uutta kerrosta. Seiniin tuli ylitasoituksen jälkeen litratolkulla valkoista maalia samoin kuin kattoon. Puuosat hiottiin ja öljyttiin. Lattiaa jouduttin tasoittamaan, jotta uudelle parketille saatiin tasainen alusta. Sähköt uusittiin ja putkivetoja jouduttiin tekemään uudelleen kaatuneiden seinien kohdilta.



Oman haasteensa remonttiin toi korotetun katon osuus. Tuonne ei ihan perustikkailla yltänyt, joten hankimme hieman järeämmät versiot, joilla pääsee seisomaan reilun kahden metrin korkeudessa. Kapeaan portaikkoon näillä ei kuitenkaan ollut mitään asiaa, joten timpurimme keksi rakentaa portaikon päälle väliaikaislattian, jonka päälle sai tavalliset a-tikkaat, joilta ylsi maalaamaan katon ja seinät portaiden kohdalta. Tällaista lievästi korkeanpaikankammoista moinen olisi hirvittänyt, joten onneksi tikkailla kiipeily oli jonkun muun hommaa!


Jo pelkkä tasoite toi tilaan raikkautta verrattuna aiempaan tunkkaisen vihreään värisävyyn ja pohjamaali sitä freesiyttä vasta toikin. Seinien kaatamisen ansiosta valo alkoi kulkea huoneistossa aivan eri tavalla. Jo tässä vaiheessa pystyi näkemään, kuinka visiomme yhtenäisestä, avarasta tilasta oli heräämässä henkiin. Hykertelin riemusta, että rohkenimme ostaa tämän asunnon sen karusta lähtötilanteesta huolimatta. Asunto alkoi tuntua kodilta.


Reilut kaksi kuukautta se otti, että yläkerran pystyi ottamaan jälleen asumiskäyttöön. Timpurimme työskenteli kokopäiväisesti koko tämän ajan ja autoimme itse, minkä osasimme ja ehdimme. Ammattimiehen käyttäminen oli kyllä erittäin hyvä ratkaisu, sillä meiltä itseltä olisi loppunut osaaminen ja voimat alta aikayksikön puhumattakaan työn jäljestä. Emme voisi tyytyväisempiä olla työn laatuun ja näin puolen vuoden jälkeen voin todeta, että myös tehdyt materiaalivalinnat osuivat nappiin. Näihin täytyy palata mahdollisimman pian, kunhan pääsemme palaamaan takaisin kotiin ja saan otettua kameran kauniiseen käteen. Kesällä kaikki tuntui vielä niin väliaikaiselta ja sekavalta, ettei kotona viitsinyt paljoa kuvailla, ja muutenkin kevät oli vienyt tästä naisesta kaikki mehut, joten lepääminen tuntui kaikista parhaalta ajanvietteeltä.

Olemme siis taas remonttievakossa ja tällä kertaa wc-pöntön puuttumisen takia. Koko wc räjäytettiin alkutekijöihinsä ja samalla kertaa seinäpinnat uusitaan myös eteisestä sekä toisesta alakerran makuuhuoneesta. Viikko sitten karskin betonipintaisen vessamme lattia muodostui soran ja hiekan sekoituksesta, mutta tällä viikolla sinne on tehty jo uusi betonivalu. Toiveissa on, että uutta pintaa saataisiin paikoilleen parin viikon sisään. Kunhan tämä remonttivaihe saadaan valmiiksi, saan laitettua loputkin muuttolaatikoissa edelleen olevat tavarat paikoilleen ja varsinainen sisustaminen voi alkaa. Ja juuri sopivasti jouluksi ;)

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Purkuhommia

Se oli eräs maaliskuinen viikonloppu, kun alkoi tapahtua. Yläkerta piti saada riisutuksi kaikesta vanhasta, jotta remonttimies pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä maanantaina. 



Ja kyllä me saatiinkin aikaiseksi! Paikalle ilmaantui joukko kavereita, anoppi ja appiukko. Teimme täydet työpäivät, joiden aikana sahattiin, moukaroitiin, kannettiin ja revittiin. Erittäin terapeuttista puuhaa purkaa patoutuneita tuntojaan kellastuneisiin mäntypaneeleihin.


Sunnuntai-iltaan mennessä poissa olivat keittiönkaapit, kevyet väliseinät, rikkinäinen parketti ja parketin alta löytyneet lattiapinnat. Tästä eteenpäin remontin toteutus oli pitkälti remonttimiehemme vastuulla, vaikka toki osallistuimme suunnitteluun, tavaroiden hankintaan ja pikkuhommiin, joihin osaamisemme riitti.



Täytyy todeta, että aika on kullannut muistot todella nopeasti. Tuntuu hassulta, että näistä kuvista on muka vasta vähän reilu puoli vuotta aikaa. Viime keväänä tapahtui todella paljon kaikkea, joten ilman kuvia sitä ei muistaisikaan, mitä kaikkea tässä on saatu aikaiseksi.


Tästä karuudesta alkoi rivitaloasunnon muuttaminen meidän näköiseksi kodiksi. Matka on edelleen kesken, mutta hyvässä vauhdissa ollaan jo!